www.ylivieskanseurakunta.fi

Lähelle ihmistä - lähelle Jumalaa - Ylivieskan seurakunta

Tapulin juurelta
Yleistä 
Etusivu 
Toiminta 
Ajankohtaista 
Kuvagalleria 
Talous ja hallinto 
Linkit 
Yhteystiedot 
Merijärvi 
Kirkkohanke 

In English P� Svenska Auf Deutsch
Isotekstinen versio





 




Kirkon radiohartaudet


Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Koiranputken tarina

   Olen jälleen ihmettelemässä sitä, mitä en ymmärrä. Miten lumen ja roudan alta on noussut jälleen tämä huikaiseva vehreys, miten syntyy uusi elämä. Miten hetki sitten lumen, kylmän ja pimeän keskellä värjötellyt ihmismieli sulaa valon ja lämmön tuomaan kasvun ihmeeseen. Niin lähekkäin syntymä ja kuolema, kasvu ja luopuminen.

   Joen rannassa töröttää vielä viimekesäinen koiranputki. Heräävän luonnon keskellä se kertoo tyynesti tarinaansa elämästä, joka oli, mutta jatkuu silti. Aamun kirkas valo leikkii sen kuivuneilla kukilla. Koiranputki henkii kiitollisuutta ja rauhallista luopumista. Tehtävä on täytetty joen aamuvaloisalla penkereellä. Juurista nousee uusi elämä. Uudet putket odottavat puhkeamistaan.

   Kunpa tämän armon jotenkin ymmärtäisi. Osaisi elää siitä, että kaikki on suurta lahjaa, että Jumala antaa kasvun, että elämä jatkuu. Ja osaisi taistella vielä omassa elämässään tämän luomakunnan puolella. Virrentekijä kirjoittaa: ”Hedelmät itsekkyyden karvaat jaamme,
kun tuho uhkaa koko maailmaamme. Ja vaatimusten kierre suunnaton maan, veden, ilman saastuttanut on. (virsi 602:4)”

   Yhdyn luomakunnan hiljaiseen huokaukseen. En syytä ketään, vaan katson omiin askeliini. Miten paljon kuollutta ja särkynyttä jätän jälkeeni. Miten paljon kaikkea turhaa luulen tarvitsevani. Miten vähän lopulta tarvitsen. Elämän lahjassa olen jo saanut kaiken tarpeellisen ja vielä monin verroin enemmän.

Jussi Leppälä

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto