www.ylivieskanseurakunta.fi

Lähelle ihmistä - lähelle Jumalaa - Ylivieskan seurakunta

Historia
Yleistä 
Etusivu 
Toiminta 

  Nettiradio 

  Historia 

  Ristiäiset 

  Rippikoulu 

  Hautajaiset 

  Tapahtumiin ilmottautuminen 

  Häät 

  Työalat 
Ajankohtaista 
Kuvagalleria 
Talous ja hallinto 
Linkit 
Merijärvi 
Yhteystiedot 

Ylivieskan seurakunnan ja kirkon historia 

 

Seurakunta

Kalajokilaakso kuului aikoinaan Salon (Saloisten) emäseurakuntaan, joka mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v. 1329. Ylivieskan alue liitettiin 1540-luvulla perustettuun Kalajoen kirkkopitäjään. Vuonna 1643 tehtiin päätös Ylivieskan kappelin perustamisesta. Hallinnollisesti kappeli oli kirkkoherrakunnan alainen ja seurakuntalaiset joutuivat edelleen osallistumaan Kalajoen kirkkoherran palkkaukseen ja kirkon muihin kustannuksiin. Vasta v. 1861 sai kappeli oikeuden itsenäistyä omaksi kirkkoherrakunnaksi senaatin päätöksellä. Senaatti nimitti Ylivieskan ensimmäiseksi kirkkoherraksi kappalaisen Erik Wilhelm Snellmanin lukkari Pietarin Päivärinnan ja talollisen Sefanias Jylhä-Ollilan aloitteesta. Snellman ei kuitenkaan halunnut ottaa vastaan kirkkoherran virkaa ja ensimmäinen kirkkoherra saatiinkin Ylivieskaan vasta v. 1875.

 

Kirkot

Ylivieskan ensimmäinen kirkko valmistui v. 1653. Kirkko sijaitsi suunnilleen nykyisen kirkon paikalla. Kirkko oli niin sanottu pitkä kirkko, jolla oli pituutta n. 18 metriä ja leveyttä 10,80 metriä. Kirkkoon kuului tyylin mukaisesti korkea torni. Kirkko oli nykyiseen kirkkoon verrattuna pieni mutta sai silti palvella Herran huoneena noin 133 vuotta. Kirkon kellotapulissa oli kaksi kelloa, joista isompi painoi n. 340 kg ja oli valettu v. 1725 sekä pienempi 140 kg painoinen kello, joka oli valettu myöhemmin eli v. 1751.

Vanhan jo pahasti rappeutuneen kirkon tilalle rakennettiin toinen eli nykyinen Ylivieskan seurakunnan kirkko vuonna 1786. Kirkon piirustukset laati Pekka Raudaskoski ja ne hyväksyttiin Ruotsin intendenttikonttorissa 6.7.1784. Kirkosta tuli tyypillinen pohjalainen suoranurkkainen ristikirkko.  Kirkon seiniä koristivat Raamatun tapahtumia ja eri henkilöhahmoja kuvanneet maalaukset. Niistä ehkä huomattavin oli ruotsalaisen taiteilijan Thomas Kiempen 1780 luvulla maalaama kolmiosainen alttaritaulu, joka oli peittynyt myöhempien korjaustöiden aikana alttarirakennelman ja vuorilaudoituksen alle ja paljastui vasta v. 1957 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä. Taulun alin osa kuvasi Herran Pyhää Ehtoollista, keskimmäinen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylin osa ylösnousemista. Ehtoollista kuvaava alttaritaulun alin osa on valokuvattu ja kuva on kehyksineen sijoitettu kirkon pohjoissiiven oven yläpuolelle, jossa se on kirkossa kävijöiden nähtävillä. Muut maalaukset olivat peittyneen seinien valkaisujen yhteydessä ja luultavasti osittain vioittuneet myös vesivahinkojen takia.

Nykyinen kirkko korjattiin aika perusteellisesti vuonna 1892, jolloin kirkon ulkoasu uudistui ja sai uutta ilmettä muun muassa länsisiiven päähän rakennetusta kellotapulista. Korjaustöitä koskevat kysymykset käsiteltiin usein kirkonkokouksissa, jolloin niistä voitiin päättää yhteisesti. Mm. kattopaanujen kyllästäminen oli asia, joka päätettiin ja käsiteltiin kirkonkokouksessa. Päätökseksi tuli, että paanujen kyllästäminen suoritetaan vain toiselta puolelta. Paanukatto jouduttiinkin sitten uusimaan peltikatolla jo vuonna 1927. Kirkon sisärakenteet saivat yleistä tunnustusta erityisesti niiden laadukkaasta työstä. Kirkon alttaritaulun hankinnasta oli syntynyt myös jonkin verran erimielisyyksiä. Kirkon kokous oli päättänyt myöntää kirkon kassasta 70 markkaa mainittuun tarkoitukseen. Joiltakin tahoilta todettiin, ettei tällä summalla tarvitse odottaa alttaritaulusta mitään taideteosta. Taulun maalasi taiteilija Sigurd Wetterhoff-Asp ilmeisesti kirkkoherra Montinin päättämänä. Taulu kuvaa Vapahtajaa ristillä. Korjaustöiden yhteydessä poistettiin myös vaivaisukko tapulin oven pielestä. Sen ei huonokuntoisena katsottu enää sopivan kirkon uudistuneeseen ilmeeseen.

 

Kirkonkellot

Vanhat kellot päätettiin myydä eniten tarjoaville. Myöhemmin päätöstä muutettiin siten, että pienempi kello jätettiin itselle. Kello lainattiin myöhemmin Raudaskylään rakennetulle kansanopistolle ehdolla: ”kunnes seurakunta vaatii sen takaisin”. Opiston tuli vastata kellon tahallisesta vahingoittamisesta ja vuotuisesta vakuutusmaksusta. Muuta vuokraa ei peritty. Kellon ulkopintaan on valun yhteydessä laadittu teksti: ”Ääneni cuin äcäjätte corvissanne cumisevan vaeldacat vaatimata Herran hyvän huonehesen, opin että ottaisitte tukisitte Herran töitä löydäisitte lohdutuxen surun alla sieluillenne palauxen pahald tieltä tekisitte täydellisen.”

Kirkon kellot on uusittu myöhemmin, vuonna 1901. Molemmat kellot on valettu Bochumer Verein tehtaalla Bochumissa. Kellot ovat terästä ja isompi kello painaa 1066,5 kiloa ja pienempi 629 kiloa. Isomman kellon ulkopintaan on valussa laadittu teksti: ” Ylivieskan seurakunnan kirkonkello, valettu kirkkoherra Jonathan Montinin aikana 1901. Ps. 95: 1-2.” Mainittu psalmin kohta on uuden Raamatun käännöksen mukaan seuraava: ”Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi.”

Kirkkoon oli asennettu hieman ennen vuosisadan vaihdetta puulämmitteiset kamiinat, joiden hankkimiseen kirkkoherra Montin oli sijoittanut huomattavan määrän omia varoja. Nämä kamiinat poistettiin v. 1957 ja tilalle asennettiin sähkölämmitys. Samaan aikaan uusittiin myös kirkon sisämaalaus ja tehtiin muita pienehköjä muutostöitä kamiinojen poiston jäljiltä. Istumapaikkoja oli nyt noin 700. Viimeinen kirkon sisämaalaus on suoritettu vuonna 1990.

 

Urut

Vuonna 1971 asennettiin kirkkoon uudet 35-äänikertaiset Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut. Disposition eli urkujen rakentamissuunnitelman on laatinut diplomiurkuri Tauno Äikää sekä sijoituksen ja julkisivun diplomiurkuri Pentti Pelto.

 

 

 

 

Kappalaisina ovat kappeliseurakunnan aikana toimineet seuraavat henkilöt:

  Anders Sundelin 1683-1694
  Johan Salingius 1696-1714
  Johan Westzynthius 1722-1740
  Magnus Westzynthius 1740-1762
  Jacob Simelius 1763-1780
  Carl Moliis  1782-1800
  Michael Gyllenberg 1804-1827
  Jonas Lagus 1828-1845
  Petter Krank 1845-1861
  Erik Snellman 1864-1874

Kirkkoherrat

  Johan Petter Bäckman 1875-1892
  Jonathan Montin 1895-1919
  Kustaa Adolf Vuorela 1922-1924
  Pekka Korhonen 1928-1935
  Iisakki Eemeli Peltonen 1937-1959
  Onni Iisakki Takala 1960-1964
  Aarre Auvo Ilmari Pyy 1965-1983
  Jussi Matias Mäntymaa 1984-1990
  Juha-Heikki Myllylä 1990-1996
  Timo Juhani Määttä 1996-