Ylivieskassa on parhaillaan käynnissä kaksi rippikoulua. Toinen järjestetään päivärippikouluna Toimitalo Pietarin nuorisotila Vitiksessä, toinen leirinä Törmälän leirikeskuksessa.

Rippikoulun asema osana suomalaista nuorisokulttuuria on vahva. Vuonna 2024 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun kävi 49 626 henkilöä, mikä on 646 enemmän kuin edellisvuonna. Rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyi 1 930 nuorta, joista 1 415 kastettiin.

Ylivieskassa rippikoulun suosio on hyvä, iloitsee johtava nuorisotyönohjaaja Tiina Wallin. Kaikkiaan kirkkoon kuuluvia 15-vuotiaita on tänä vuonna 231 ja rippikouluryhmissämme on 158 nuorta. Lisäksi muualla, esimerkiksi Aholansaaressa tai urheiluriparilla, rippikoulun käy 63 nuorta. Tavoitamme siis lähes kaikki kirkkoon kuuluvat 15-vuotiaat. Mukana on myös muutama kastamaton nuori, jotka yleensä haluavat tulla kastetuiksi ja konfirmoiduiksi, Wallin kertoo.

Kesän ensimmäiset rippileirit ovat yleensä suosituimpia. Tänä vuonna noin 70 hakijaa asetti kesäkuun ensimmäisen leirin ensisijaiseksi toiveekseen, mutta ryhmään voidaan ottaa vain 35 nuorta, Wallin pahoittelee. Leirien ohella päivärippikoulu on hieman kasvattanut suosiotaan, ja muutama nuori käy rippikoulun yksityisesti. Ajankohdan sijaan tärkeintä nuorille näyttää kuitenkin olevan se, että pääsee samaan ryhmään kaverin kanssa, Wallin summaa.

Mutta mikä on rippikoulun suosion salaisuus? Kysytäänpä sitä alan asiantuntijoilta – riparilaisilta itseltään.

Törmälässä leireilevät Joanna Ahola, Jiri Kokko ja Tomas Haapala toteavat, että parasta rippikoulussa ovat mukavat isoset ja kaverit. Tärkeää on myös se, että kavereiden kanssa voi jakaa täällä opittuja asioita. Nuorten vastaukset vastaavat valtakunnallista rippikoululaisten itsearviointikyselyä, jossa korkeimmat pisteet saavat väittämät: ”Minun oli turvallista olla rippikoulussa”, ”Rippikoulussa sain olla oma itseni”, ”Minulla oli rippikoulussa hauskaa” ja ”Rippikoulussamme oli hyvä yhteishenki”. Nuoret kokevat myös, että heidän ajatuksiaan kuunnellaan.

Kuvassa: keskellä Marie Härö, oikealla Venla Parikkila

Yksi rippileirien suosion syistä on ainutlaatuinen isostoiminta, joka on kehitetty Suomessa. Talvileirin isosina toimivat Venla Parkkila ja Marie Härö kertovat, että lasten ja nuorten kanssa työskentely on heille mieluisaa.

– Haluan olla yksi niistä leiriläisten mielestä hauskoista tyypeistä, jotka keksivät kaikkea kivaa, Parkkila sanoo.

Härölle taas tärkeää on kiusaamisen ennaltaehkäisy.

– Minua on kiusattu, ja haluan varmistaa, ettei ketään kiusata leirillä. Kaikilla on oltava joku isonen, johon voi turvautua, hän sanoo. Haittaa ei ole siitäkään, että leirillä voi ansaita hieman rahaa kaiken hauskuuden lisäksi.

Leirillä eletään omassa kuplassa

Nuorisotyönohjaaja Mari Hevosmaa luotsaa Törmälän rippileiriä ja pitää leirin parhaana puolena sitä, että siellä on reilusti aikaa tutustua nuoriin.

– Leiriviikolla ollaan erossa muusta maailmasta, ja ryhmässä syntyy aivan erilainen dynamiikka kuin arjessa koulun ja työn parissa, Hevosmaa kuvailee.

Ja lopuksi kiitokset leirin ruokahuollosta vastaavalle keittiötiimille.

– Kukapa ei nauttisi siitä, että tulee ruokituksi viisi kertaa päivässä Törmälän maittavien patojen äärellä!

On hienoa, että rippikoulu on säilyttänyt suosionsa ja että nuoret haluavat kokoontua yhteen oppimaan ja pohtimaan kristinuskon peruskysymyksiä sekä elämää. Rippikoulussa syntyy muistoja, jotka kantavat vuosienkin päähän.