Palmusunnuntaina 13.4. siirrymme kirkoissamme kohti hiljaista viikkoa. Hiljaisen viikon iltakirkoissa seurataan Kristuksen kärsimystietä viimeiseltä aterialta Getsemanen puutarhaan, sieltä ylipapin palatsiin ja maaherran palatsiin kuulusteltavaksi, ja tuomittavaksi. Tuomion jälkeen tie vei Golgatalle ristiinnaulittavaksi.

Hiljainen viikko ja koko paastonaika saavuttaa syvimmän kohtansa pitkänäperjantaina Jeesuksen kuolinhetkessä. Hiljaisen viikon viestinä ovat kärsimys, johon Jeesus suostui meidän vuoksemme, ja kuolema, jolla Hän sovitti meidän syntimme.

Kun Jeesus haudattiin, haudattiin myös hänen seuraajiensa toivo. Mielet valtasi suru, hämmennys ja epäily. Monissa seurakunnissa tätä hiljaisuutta halutaan korostaa sillä, että pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina ei toimiteta kirkollisia toimituksia.

Kärsimyksen, surun ja katoavaisuuden mielialat vaihtuvat pääsiäisaamuna valtavaksi riemuksi. Enkeli ilmoittaa Jeesuksen haudalle tulleille naisille: ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista!”

Tyhjältä haudalta kiirii ilosanoma: Kristus mursi synnin ja kuoleman vallan, avasi ihmiselle tien ikuiseen elämään.

Pääsiäisen kristillinen sanoma on viesti ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta, elävästä Vapahtajasta. Jeesus ei ole haudassa, vaan elää keskellämme. Hän lähestyy ihmistä valtakuntansa sanomassa, jossa hän itse tarjoaa anteeksiantamusta ja elämää jokaiselle tarvitsevalle.

”Jeesuksemme haudan suulta viedään

viesti kauas, maiden ääriin saakka:

Herra elää, hän on keskellämme,

Kristus on ylösnoussut!

(Virsi 91:5)