Uutislistaukseen

Hyvää kesää!

Kesäkuva 3 KL 27.6.2025.jpg

Mitä vapaaehtoisuus on?

Se on auttamista, nauramista, hyvän mielen antoa. Se on itkuja ja sanoja sekä huolien kantoa.

Vapaaehtoisuudessa, voi saada ikuisen ystävän. Tai voi antaa aikaansa hetken ja tehdä pienen teon, merkittävän. Naurussa on pidättelemistä, kun toinen toteaa: Olen valmis, kuin vanha partiolainen konsanaan!

Mistä vapaaehtoisen tunnistaa? Hymystä, jonka hän sinulle antaa, ja silmistä, jotka huomaavat sinun saapuneen, jotka kutsuvat sinut tervetulleeksi luokseen ja keittää kuppiin päiväteen.

Kaikkien taidoille on käyttöä, vapaaehtoisuuteen ei vaadita näyttöä. Tätä tehdään omalla luonteella, sydämestä lähtien. Joillakin on antaa pieni hetki vain, joillakin vapaaehtoisuus on tehtävä vuosien.

 

Vapaaehtoisen tunnistaa myös korvista, jotka kuulevat ilosi ja surusi, ja käsistä, jotka ottavat syliin, äidit saavat istahtaa ja isät hetken huokaista. Pienet saparot heiluen, varpaat vipattaen, hyppää syliin, niin tärkeän vapaaehtoisen. Tulethan taas? Kuuluu kysymys jälkeen leikkien.

Miltähän tuntuisi olla nuori? Keskellä isoa porukkaa, mutta tuntea ettei kuitenkaan, löydy omaa paikkaa. Silloin vapaaehtoisemme auttaa, ohjaavat mukaan, huolehtivat, ettei yksin jäisi kukaan.

He tietävät, miten tärkeää on auttaa, koska kerran he itse olivat ne, jotka olivat hukassa. Silloin on tärkeä, että vapaaehtoiset ovat mukana.

Vapaaehtoiset ovat se suola, joka tuo oman makunsa, ilman heitä olisi tämäkin keitos mautonta. Miltä tuntuukaan, kun vapaaehtoisesta saa isoveljen kaltaisen, siskon tai läheisen, joka kuuntelee ja on olkapää, kun mielessä jokin murhe hiertää.

Mitä vapaaehtoinen saa tehtävästään? Ei sitä voi mitata rahalla, kun saa hyvää mieltä auttamisesta. Se on liikettä, hyväksi lähimmäisen, se on tehtävä, jossa pääasiana on välittäminen.

Miten pieni panos voi ollakaan iso asia! Sen ymmärtää, kun kuulee sanat; ihana kun tulit, sinua odotettu paljon jo onkin! Ja siitä jos jostain, ylpeä täytyy ollakin.

Yhdessä toisten kanssa on ryijyä solmittu, samalla tuntuu kuin olisi sielua hoidettu. On koskettavaa, kun saa kuunnella, on antoisaa, kun saa tehdä myös rukouksia. Joku kerran kertoi, että on saanut lahjansa taivaan Isältä, ja nyt haluaa antaa omat lahjansa käyttöön, iloa ympärilleen lisätä.

Mitä vaatii vapaaehtoisuus? Kaikkien taidoille on käyttöä, vapaaehtoisuuteen ei vaadita näyttöä. Tätä tehdään omalla luonteella, sydämestä lähtien. Joillakin on antaa pieni hetki vain, joillakin vapaaehtoisuus on tehtävä vuosien.

Sitä voi tehdä ryhmässä, yhdessä pohtien. Sitä voi tehdä yksin, tarkkaan suunnitellen. Voit tulla mukaan lättyjä paistamaan, voit tulla mukaan avuksi takkia pukemaan.

Tärkeintä mitä voit saada ja antaa, on se mitä Raamatussakin sanotaan – toistenne kuormia, niitä kantakaa.

Pienikin teko merkitsee, suuret teot sielun ravitsee. Meidän seurakuntamme teitä jokaista tarvitsee.

Kiitos siis teille, vapaaehtoiset!

Runon on kirjoittanut diakoniatyön harjoittelija Karita Laukka keväällä 2025.

27.6.2025 11.20