Tapulin juurelta -blogipalsta

Viikottain julkaistava kolumni Kalajokilaakso-lehdessä sekä tällä sivulla

Epävarmuudesta vahvuus

Elämä on arvokas lahja. Sitä se on edelleenkin, vaikka olemme eläneetkin hieman toisenlaista elämää jo kohta kaksi vuotta. Olemme joutuneet sopeutumaan uudenlaiseen ihmisten kohtaamiseen. Aikaisemmin hyviin tapoihin kuului monessa tilanteessa kättely. Nyt asia on kääntynyt ehkäpä niin päin, että hyvien tapojen mukaista on välttää kättelyä.

Uuden opettelu ei aina ole helppoa ja sopeutuminen vie aikaa. Vuosi sitten vuoden vaihteessa ajattelin, että tänä vuonna loppuvuodesta yhteiskunnassamme hengitetään jo hieman vapaammin ilman maskeja. Nyt olen tässä suhteessa muuttanut ajattelutapaani. Katselen enemmän tätä päivää ja huomista. Tämän päivän tehtävät ovat tärkeitä sekä itselleni että lähimmäiselleni.

Oikeastaan minulla ei elämässäni ole koskaan ollutkaan muuta kuin tämä hetki. Iltapäivällä eläessä aamupäivää ei enää ole, eikä ilta ole vielä tullut.

Jotenkin tuntuu toisaalta vapauttavalta ja helpottavalta ajatus siitä, että voin käyttää voimavarani tähän hetkeen ja juuri nyt käsillä oleviin tehtäviin. Saan olla läsnä tässä ja nyt. Juuri nyt tekemäni tehtävät ovat tärkeitä. Se lähimmäinen, jonka juuri nyt kohtaan on tärkeä.

Näin olen yrittänyt ajatella tähänkin saakka, mutta tämä uusi yhteiskunnallinen epävarmuus on korostanut tämän hetken tärkeyttä.

Eläminen tässä hetkessä ei sulje pois lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmallisuutta työssä eikä myöskään vapaa-aikana. Nykyinen tilanne on opettanut valmiutta muuttaa suunnitelmia mahdollisimman toimiviksi nykyhetkessä.

Tässä hetkessä eläminen ei aina ole helppoa. Joskus haluaisi tietää enemmän tulevaisuudesta. Alkavan vuoden loppupuolella tiedämme enemmän kuin nyt, mutta silloinkin huominen jää salaisuudeksi.   

Jumalan siunausta alkavaan vuoteen!

Janne Isomaa, Merijärven kappalainen